Metsäojitusten vaikutuksia vesistöille

Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus paljastaa vääräksi käsityksen ojitusten vähäisestä vaikutuksesta. Etenkin ojitetuilla suoalueilla typpi- ja fosforipäästöt lisääntyvät vuosien myötä.

Ravinnepäästöjen kasvun on epäilty johtuneen ilmastonmuutoksesta. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, että 50–60 vuotta sitten ojitetuilla soilla valumavesien typpi- ja fosforipitoisuudet voivat olla jopa kahdesta kolmeen kertaa suurempia kuin 20–30 vuotta ojitettuna olleilla alueilla.

Myös Oulun yliopiston tutkijat ovat havainneet ojitetuilta metsäalueilta tulevat kasvaneet ravinnepäästöt. Tutkijat arvioivat, että nykyiset kuormituslaskelmat aliarvioivat metsätalouden vesistövaikutuksia Suomessa.

– Uudet tulokset ravinnepitoisuuksien jatkuvasta kasvusta ojitusalueiden valumavesissä muuttavat perusteellisesti aiempia käsityksiämme. Silloin kun olemme alueilla, joissa on paljon suota, kuten Pohjanmaalla, niin siellä varmasti ojitettujen soiden merkitys vesistöille on huomattavan suuri, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Mika Nieminen toteaa.

Tämä johtuu siitä, että maatuessaan kauemmin vanha suoturve päästää yhä enemmän ravinteita. Maatunut turve on eroosioherkempää eli siitä irtoaa maa-ainestakin helpommin.

Pitoisuuksien kasvu viittaa myös siihen, että vesiensuojelu ojitusalueilla ei ole ollut riittävän tehokasta.

Lähde: Yle 10.9.2017 ja LUONNONVARAKESKUS

Ojittaminen on Suomessa sallittua, mutta luvanvaraista, ojittamista säätelee laki, jossa määrätään mm. laskeutumisaltaista. Särkijärven ympäristössä on tehty ojituksia aivan viime vuosina, mutta lupaa niihin ei ole haettu.

Kommentointi on suljettu.