Ahven

Ahven on teräväsuomuinen, yleensä vihreäsävyinen kala, jossa on tummia pystyraitoja. Sen väri vaihtelee lähes mustasta vaalean harmaanvihreään. Tummissa vesissä, etenkin paljon humusta sisältävissä vesistöissä ahvenet saattavat olla myös ruskeankeltaisia. Vesistöissä, joissa uitetaan puuta, tavataan silloin tällöin myös oransseja ahvenia. Ahvenen tunnistaa helposti myös puna-oransseista vatsaevistä ja pyrstöstä sekä teräväpiikkisestä selkäevästä, jossa on musta laikku. Kiduskannen suurimmasta luusta sojottaa taaksepäin terävä piikki, toisessa puolestaan on hienompaa sahanterää. Nopeakasvuisen ahvenen niska voi muodostua jykeväksi ja jyrkästi nousevaksi, minkä johdosta isoja ahvenia usein nimitetään kyrmyniskoiksi.

Yleensä ahvenet elävät 20–25-vuotiaaksi. Maksimipaino on yleensä noin kilon luokkaa, ja kasvunopeus vaihtelee suuresti – suuri kyrmyniska on väistämättä kohtalaisen iäkäs, mutta myös pieni, muutaman kymmenen gramman painoinen yksilö saattaa ääritapauksessa olla yli 20-vuotias.

Suomessa ahven asuttaa järviä, hitaasti virtaavia jokia ja merten rannikkoseutuja koko maan alueella; ei juuri ole vesistöjä, joissa ahven ei viihtyisi. Se on rantavesien kala eikä viihdy syvänteissä lukuun ottamatta talvea, jolloin se hakeutuu pois rannan tuntumasta. Ahven sietää happamia vesiä hauen ohella parhaiten Suomen kaloista, mutta jos pH laskee lähelle neljää, lisääntyminen ei enää onnistu.

Lisääntyminen

Ahvenkoiraat tulevat sukukypsiksi 3–5-vuotiaina ja naaraat 5–6-vuotiaina. Ahven kutee keväällä huhti-kesäkuun aikaan, kun veden lämpötila ylittää kuusi astetta. Ne kokoontuvat rantaveteen, jossa on suojaavaa kasvillisuutta. Naaras laskee mädin valitsemaansa paikkaan ja koirasparvi hedelmöittää sen maidillaan. Ahven on erittäin tehokas lisääntyjä ja puolikiloinen naaras saattaa laskea 66 000 mätimunaa, jotka koiraat hedelmöittävät. Limainen ja putkimainen mätinauha kiinnittyy pohjakasveihin ja oksiin. Poikaset kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua 6–7 mm:n kokoisina. Kuoriutuneet poikaset saavat aluksi ravintonsa pienestä ruskuaispussista, mutta siirtyvät pian syömään eläinplanktonia kuten vesikirppuja, surviaissääsken toukkia ja hankajalkaisia.

Ravinto

Ravinnokseen pieni ahven käyttää eläinplanktonia, iän myötä ruokavalioon tulevat pohjaeläimet ja pikkukalat. Pyydettyjen ahventen vatsasta on löytynyt mm. kaloja, rapuja, simpukoita ja jopa kiviä joita ahven saattaa nielaista vahingossa etsiessään ravintoa pohjasta. Todennäköisesti ahvenyksilöt erikoistuvat erilaisiin ravintokohteisiin; tämä selittäisi suuren kasvunvaihtelun eri yksilöiden välillä.lähde? Suurempien yksilöiden ravinto koostuu yksinomaan kalasta.

Lähde: Wikipedia

Kommentointi on suljettu.